VIIMEISIÄ VIIKKOJA VIEDÄÄN

Viimeset viikot täällä auringon alla on tuntunut hujahtavan ihan liian nopeasti ja nyt on enää muutama päivä jäljellä Mosambikissa. 🙈 Ollaan yritetty ehtiä mahollisimman paljon mutta silti tuntuu, että niin paljon jää vielä näkemättä ja kokematta. Onneks aina voi kuitenkin tulla käymään ja oikeastaan ollaanki jo suunniteltu seuraavaa reissua. Ihmiset, ketä ollaan tavattu täällä niin on saanu sen aikaan, että osa sydämestä jää tänne.💛 Ollaan kyllä opittu niin paljon positiivisesta elämäntyylistä ja hetkestä nauttiminen ei ole pelkkää sanahelinää vaan realismia täällä. Sairaalassa potilaiden hoidossa käytetään myös mielikuvitusta ihmeellisellä tavalla, kun ei ole samanlaisia välineitä ja olosuhteita käytettävissä kuin meillä Suomessa. Voi kumpa Suomessakin osattaisiin suhtautua asioihin positiivisemmin, olla valittamatta ja stressaamatta pienistä asioista.

Viime tiistaina saatiin vihdoin teetätettyä kaverimme sedän toimesta upeat mekot itsellemme kapulana-kankaista ja vielä todella edullisesti! 💃Tiistaina menimme myös illalla erään hash-tuttumme ravintolaan illalliselle. Tarjolla oli seafood-paellaa, joka oli superhyvää!! Meistä on tullu täällä ihan true-seafood-syöjiä, kun ennen tänne tuloa molemmat vierastettiin kaikkea merenelävää.

Alkuviikosta päätimme ottaa yksin potilaita vastaan ja hyvin siitä selvittiin. Kielitaito antaa myöten selvittää perusjutut ja mikäli potilas puhuu englantia kommunikointi on sujunut kuin tanssi. Täällä työskennellessä on saanut varmuutta tiettyjen potilasryhmien parissa toimimiseen, esimerkiksi aivoinfarktin saaneet ja nivelrikkopotilaat, joita emme Suomessa montaa olleet vielä kuntouttaneet. Lisäksi olemme toki tutustuneet mm. sellaisten sairauksien hoitoon, joita Suomessa ehkäistään rokotteilla.

Tiistaina sairaalassa harjoittelun aloitti reilu parikymmentä teknikko- ja fyssariopiskelijaa. Nuorimmat ovat 18-vuotiaita ja vanhimmat noin 23-24-vuotiaita. Päästiin vähän myös haastamaan itseämme, kun ohjasimme opiskelijoita, joilla alkoi ensimmäinen varsinainen harjoittelu. Opiskelijat ovat kaikki yhtä aikaa harjoittelussa ja usein tarkastelevat potilas-caseja porukalla sekä tutustuvat osastojen toimintaan pareina tai pienessä ryhmässä.

Alkuviikosta hioimme ergonomia-esitelmäämme ja kyllä sen tekemiseen muuten aikaa saikin kulumaan. Pientä päänvaivaa aiheutti ohjaajamme päivittäin vaihtelevat mielipiteet esitelmän sisällöistä sekä se, mitä kerromme milläkin kielellä. Lopulta esitelmän pitämisen päivä tuli ja pakko myöntää, että ei olla mitään kouluesitelmää niin paljoa jännitetty. Oli sen verran kuumottava tilanne, kun huone täyttyi lääkäreistä ja fyssareista sekä fyssariopiskelijoista. Esittelimme itsemme ja luennoimme puolet aiheesta portugaliksi ja puolet englanniksi sekä näytimme muutaman käytännön esimerkin ergonomisista potilassiirroista. Näytimme myös pari kuvaa ergonomisista apuvälineistä, joita käytämme Suomessa. Yllätyimme, että ymmärsimme lähes kaiken mitä sairaalan johtaja kommentoi esityksemme jälkeen portugaliksi. Hän mainitsi myös, että fyssariopiskelijat olisivat kiinnostuneita vaihtoharjoittelusta puolestaan Suomessa. Maputon keskussairaalassa kun on käynyt jo useita suomalaisia fyssariopiskelijoita.

Torstaina meillä oli viimeinen portugalin oppitunti ja reissun aikana päästiin kyllä hyvään vauhtiin kielen oppimisen suhteen. Täytyy jatkaa opiskelua jossain määrin Suomessa, muuten menee hyöty hukkaan. Torstaina olimme viimeistä kertaa kuuntelemassa livemusaa ja lauantaina menimme paikallisen kaverimme kanssa katumarkettiin ostamaan halpoja vaatteita ja tehtiin kyllä niin paljon löytöjä!😍

Sunnuntaina suuntasimme aamukahdeksalta Macanetalle ratsastamaan. 🐴 Kumpikin meistä oli ollut viimeksi hevosen selässä lapsena, joten oli pientä jännitystä ilmassa. Saatiin kuitenkin tottelevaiset ratsut, Saran (Ki.) ratsukko oli tosin vähän liiankin laiskahko ja otti omia lepotaukoja.  Mieleenpainuvin kokemus oli se, kun hevoset juoksivat jyrkän ylämäen ylös, jonka jälkeen aukesi täysin hiljainen ja silminkantamattomiin jatkuva hiekkaranta.

Viimeisellä harkkaviikolla maanantaina ja tiistaina olimme jo hieman haikealla mielellä. Tiistaina oli meidän viimeinen virallinen harkkapäivä, mutta opimme vielä paljon uutta lymfaterapiasta erään asiakkaan myötä. Täällä fyssariopiskelijoille kuuluu lymfaterapian perusteet peruskoulutukseen. Harjoittelimme hieman myös lymfaterapian tekniikoita toisillemme.

Olimme aamulla vieneet sairaalan väelle mustikkapiirakkaa ja sovimme, että osastokierroksen jälkeen voimme herkutella. Työt kun oli tehty, kävimme tervehtimässä sairaalan johtajaa, joka antoi meille upeat kapulanat lahjaksi. Tämän jälkeen päädyimme kahvihuoneeseen, jossa oli parikymmentä fyssaria ja muuta sairaalan henkilökuntaa meitä vastaanottamassa. Siinä extempore täytyi sitten vielä sanoa pari sanaa portugaliksi kaikkien edessä ja saatiin toiset kapulanat lahjaksi työntekijöiltä. Mustikkapiirakka katosi myös 15 minuutissa, vaikutti maistuvan hahah! 😏 Meidän ohjaaja halusi meidän ottavan muutamat tanssiaskeleet tunnelman nostattamiseksi ja meidän piti myös tehdä jokin paikallinen rituaali eli tanssia ämpärit päässä. 😂 Loppuhuipennus eli läksiäisbileet ja Bushfire-festarit vielä edessä ennen kotiinpaluuta, mutta niistä lisää ensi viikolla!

Saludos,
Sara&Sara 💛