SOMETHING UNFORGETTABLE

Aika on kulunut pikavauhtia ja enää pari viikkoa harjoittelua jäljellä! Työt ovat sujuneet hyvin ja viime viikot olemme valmistelleet meidän tulevaa ergonomia-esitelmää, mikä tullaan esittelemään keskussairaalan työntekijöille tämän viikon torstaina. Aiheeksi valikoitui ergonomia potilastyössä, koska siihen pitäisi kiinnittää enemmän huomiota ja tietoa siitä tulisi jakaa enemmän. Kerromme, mitä olemme nähneet ja havainneet sairaalassa harjoittelun aikana ergonomian osalta ja miten siihen kiinnitetään huomiota suomessa. Joka viikkoiset portugalin tunnit ovat tehneet tehtävänsä ja sen takia pidetään esitelmä osin portugaliksi ja osin englanniksi. Viime kerralla kaksi lasten fysioterapiaan erikoistunutta fysioterapeuttia piti esitelmän neurologisesta fysioterapiasta, mikä oli erityisen kiinnostava. He näyttivät myös käytännön esimerkkejä fysioterapiasta tetraplegialapsen kanssa. 😍

Viime viikolla kävimme sairaalan ortopedian osastolla, jossa näimme melko alkeellisia ja kivuliaan näköisiä hoitomuotoja. Luunmurtumia ei yleensä hoideta kirurgisella toimenpiteellä, vaan luuhun laitetaan metallipidike, johon kiinnitetään naru ja paino. Tarkoituksena on traktion avulla saada murtunut luu takaisin normaali-asentoon. Menetelmän toimivuus herätti pieniä epäilyjä, mutta sen avulla saadaan kuulemma hyviä tuloksia ja potilaat takaisin toimintakykyiseksi.. Ohjaajamme mukaan murtumia ei yleensä operoida, koska siihen tarvittavaa materiaalia ei vain ole saatavilla. Pääsimme antamaan fysioterapiaa onnettomuudessa olleelle potilaalle, jonka toinen alaraaja oli murtunut kolmesta eri kohdasta. Murtuman hoidossa käytettiin ulkoista kiinnityslaitetta, joka stabiloi murtumista paranevia luita.

Kaikkein pysäyttävin ja mieleenpainuvin tapaus koettiin muutama viikko sitten, kun mentiin tapaamaan tulipalossa ollutta lapsipotilasta. Potilaan iho oli palanut lähes kokonaan kasvoja myöten ja ihossa oli niin toisen asteen kuin kolmannenkin asteen palovammoja. Lapsi näytti niin kärsivältä, mutta ei pystynyt edes itkemään palovammojen vuoksi. Tuntui niin surulliselta ja epäreilulta nähdä niin pieni lapsi niin suurissa tuskissa. Vielä vaikeampaa oli kuitenkin antaa fysioterapiaa, koska se tuotti lapselle vielä enemmän kipua. Raajoja oli kuitenkin välttämätöntä mobilisoida, jotteivat ne jäykistyisi liikaa ja piti vain yrittää ajatella, että se on lapsen parhaaksi.

Pyysimme päästä käymään myös plastiikkakirurgian osastolla, johon kyseinen lapsi oli siirretty. Osastolla oli melko hurjan näköisiä palovammatapauksia, joista suurin osa on aiheutunut kuumasta vedestä. Fysioterapeutti kertoi, että varsinkin talvella pesuvesi lämmitetään kiehuvaksi, jonka jälkeen pitäisi odottaa sen jäähtymistä. Lapset kuitenkin menevät veteen liian aikaisin, jonka takia he saavat palovammoja. Aikuisista moni oli saanut vammat työtapaturman seurauksena mm. sähköjohdoista. Palovammojen hoitoon käytettäviä tarvikkeita, mm. rasvalappuja ei ole saatavilla yhtä hyvin kuin Suomessa. Sen takia vammojen paranemisaika on varmasti pidempi. Sänkyihin on asetettu rautakehikot, jonka päälle laitetaan lakana ja peitto. Sen tarkoituksena on, että iho saa ilmaa eikä peitto ole kosketuksissa ihoon.

Viikonloppureissuja olemme tehneet Ponta do Ourolle, josta löytyi vuorien ympäröimä hiekkaranta. Käytiin myös hash-juoksun yhteydessä ihastelemassa kaupungin maisemia vuoren huipulta, jossa oli myös suosittu lighthouse-niminen näköalapaikka. Kävimme myös hakemassa samalla uudet leimat meidän viisumeihin, koska lähimmälle portille Pontalta ajoi vain parikymmentä minuuttia. Rajalla oli pieniä haasteita, mutta pienen keskustelutuokion jälkeen johtajan kanssa asiat saatiin kuntoon. 😄 Seuraavaksi viikonlopuksi olemme suunnitelleet vielä yhden reissun Etelä-Afrikkaan, jolloin saadaan viimeiset tarvittavat leimat viisumeihin. Samalla menemme katsastamaan halvat shoppailupaikat paikallisen ystävämme kanssa!

Viikko sitten kävimme katsomassa suomalaista elokuvaa Maputon kulttuurikeskuksella, missä näytettiin eurooppalaisia elokuvia muutaman viikon ajan. Elokuva oli perinteinen synkkä ja masentava suomalainen draama ja antoi suomalaisista miehistä melko huonon kuvan. Mietimme, millaisen kuvan paikallinen kaverimme sai Suomesta ja suomalaista elokuvan perusteella. 😄

Eilinen päivä vietettiin 40 km päässä olevalla Inhacan-saarella. Menomatkan menimme erään tutun tutun veneellä ja matkaan meni vain 40 minuuttia. Vauhtikin oli kyllä sen mukainen. Perille päästyä eräs paikallinen mies otti meidät vastaan ja esitteli saaren kylää meille. Saarella asuu noin 5000 ihmistä ja vierailee paljon turisteja. Saarelle tullessa täytyi maksaa 200 meticalin vero, minkä ajattelimme olevan vain turisteille tarkoitettu maksu. Pääsimme lopulta Santa Marian upealle rannalle nauttimaan auringosta ja snorklaamaan läheisellä koralliriutalla, kun eräs hollantilainen pariskunta jakoi taksikustannukset kanssamme. Pois lähtiessämme meitä odotti epämukava yllätys. Joku oli puhkaissut auton renkaan ja kuskimme avaimetkin olivat joutuneet hukkaan. Tässä vaiheessa ajattelimme, että ehdimmeköhän enää paluulauttaan. Lopulta rengas saatiin täytettyä ja avaimet löytyivät. Lähes 80-vuotias kuskimme ajoi kiireessä rallia hiekkateillä, mutta se ei riittänyt, sillä perille päästyämme huomasimme lautan kiitävän jo kaukana horisontissa. 😄 Hetken ajattelimme olevan saarella jumissa seuraavaan päivään, mutta onneksi paikallinen oppaamme sai meille järjestettyä toisen venekyydin Maputoon. Matkalla tutustuimme portugalilaiseen nuoreen naiseen ja mahdollisesti tällä viikolla näemmä häntä vielä!

Olemme myös oppineet käyttämään halpaa Viva-taksisovellusta matkoilla kavereittemme luokse jne. Nykyään siis sujuu yksinkertaiset kommunikointitilanteet portugaliksi ja olemme huomanneet ymmärtävämme keskusteluista entistä enemmän.

Viime perjantaina osallistuimme erään hash-tutumme muistotilaisuuteen, jonne oli kokoontunut edesmenneen henkilön ystäviä. Vapaamuotoinen muistotilaisuus kokosi ihmiset yhteen mukavasti. Mikseipä Suomessakin voitaisi enemmän järjestää samantapaisia tilaisuuksia muodollisten hautajaisten lisäksi. Lauantaina kävimme Maputon kansainvälisellä koululla Mayfair-nimisessä tapahtumassa, jossa oli mm. paljon paikallista käsityötä myytävänä, ruokakojuja ja livemusiikkia. Kaikki oli tehty isosti jenkkiläiseen tapaan. Ihmisiä oli tosi paljon ja oli hassua nähdä täällä niin paljon vaaleaihoisia ihmisiä. 🙈

Saludos

Sara & Sara 💛