MATKUSTELUA JA IHANIA PIENIÄ HETKIÄ

Harjoittelussa olemme päässeet toimimaan entistä itsenäisemmin ja varmempi ote osastokuntoutukseen on alkanut löytyä. Olemme saaneet kokea ihania kohtaamisia erityisesti muutaman nuoren miehenalun kanssa, jotka ovat olleet niin reippaita ja iloisia aina meidät nähdessään, että on saanut työskennellä hymy huulilla! Erityisesti eräs hemiplegia-diagnoosin omaava poika on kyllä pistänyt joka kerralla kaikki likoon harjoitteita tehdessään. Hieman huvittavaa oli, että tämä noin 12-vuotias poika oli sitä mieltä, että olemme erittäin kauniita.❤😄 Eräänä päivänä kuulimme surullisen uutisen, että eräs kuntouttavamme lapsipotilas oli menehtynyt. Emme ole aiemmin olleet tilanteessa, että oma potilas on kuollut, joten tilanne oli uusi ja henkisesti raskas. 

Muuten olemme kyllä päivittäin sairaalassa huomanneet, että työnteko otetaan tosissaan ja potilaat hoidetaan, mutta kiirettä ei tunneta ja tavallista on, että työntekijät pysähtyvät juttelemaan lähes jokaisen vastaantulijan kanssa. Tästä yhteisöllisyydestä voitaisiin kyllä Suomessakin ottaa mallia. Tosin suhteellisen vähän sairaalassa näkee lääkäreiden hoitajien, fysioterapeuttien ja toimintaterapeuttien tekevän ammatillista yhteistyötä. Potilaan tilanteesta kyllä keskustellaan moniammatillisesti, mutta jokainen hoitaa vain oman roolinsa. Tämän viikon perjantaita varten olemme valmistautuneet esittelemään itsemme paikallisille fysioterapian teknikko-opiskelijoille sekä kertomaan Suomesta ja fysioterapiasta Suomessa portugaliksi. Olemme myös aloittaneet ergonomia-aiheisen esitelmän tekemisen, joka on tarkoitus esitellä osalle sairaalan lääkäreistä ja fysioterapeuteista parin viikon päästä. Koimme, että ergonomiatietämys potilastyössä ei ole aivan samalla tasolla kuin Suomessa, minkä vuoksi päädyimme aiheeseen. Pidämme esitelmän englanniksi, mutta aloitamme portugaliksi ja pyrimme tiivistämään asioita esitelmän loppuun myös portugaliksi. Tästä kerromme lisää kunhan esitelmän aika koittaa.

Portugalin tunneilla olemme opiskelleet vaate- ja ruokasanastoa, verbitaivutuksia sekä kertomaan menneestä ja tulevaisuuden suunnitelmista. Olemme myös oppineet uutta fysioterapiasanastoa:

O que é que te doi?/Onde é doi?/Doi muito? = Missä on kipua?/ Paljon kipua?

Que e quando aconteceu? = Mitä ja milloin tapahtui?

Voce pode andar? = Pystytkö kävelemään?

Já esta pronto? = Oletko valmis?

Pode repetir? = Voitko toistaa?

Quieres/ Vamos a dentar? = Haluatko/Voitko yrittää?

Voce pode mexer membros superiores/inferiores? = Voitko liikuttaa ylä- alaraajoja?

Voce tem escadas em casa? = Onko sinulla rappusia kotona?

devagar/lentamente = hitaasti

rapido= nopeasti

com (muito) forca = voimalla

mexer para dentro =liikuta sisääpäin

mexer para fora = liikuta ulospäin

subir/deser escadas = nousta/laskeutua portaita

parar “paro” = pidä asento

(vai/levanta) para cima = nosta ylös

para baixo= alas

dormi a coluna = mene selinmakuulle

Bom trabalho! = Hyvää työtä!

Ensimmäinen kerta Tofolla teki meihin niin suuren vaikutuksen, että lähdettiin pääsiäisen aikaan käymään siellä uudemman kerran, jolloin suoritettiin PADI Open Water- sukelluskurssi. Viikonloppu oli melko intensiivinen ja reissussa tuli nukuttua aika vähän, koska päivä alkoi aina seitsemältä tai kahdeksalta ja kesti kolmeen tai neljään asti. Kurssiin kuului opetusvideoiden katsomista ja niihin liittyviin kysymyksiin vastaamista, harjoitustehtäviä, allas-sessioita sekä itse meressä sukeltamista ja erilaisten taitojen opettelemista sekä näyttöjä.

Ensimmäisenä päivänä kävimme läpi sukellusvälineistöä ja opettelimme varusteiden kasaamista ja purkamista. Harjoittelimme taitoja aina ensin altaassa, jonka jälkeen menimme mereen, jossa meidän täytyi suorittaa ne hyväksytysti. Oman haasteensa kurssin suorittamiseen toi kieli, koska meidän tuli opetella paljon uusia sanoja ja piti olla varma, että ymmärsi kaikki ohjeet täsmälleen oikein. Meitä molempia jännittä välillä enemmän ja välillä vähemmän, mutta onneksi ohjaajamme oli kuitenkin meille jo edelliseltä reissulta tuttu, minkä takia opetustilanteet oli rentoja ja meillä oli tosi hauskaa! Itse sukeltamisen jälkeen paras fiilis oli se, kun pääsi pintaan ja taitonäytöt olivat onnistuneet hyvin. Siinä hetkessä tuntui, että oli ylittänyt itsensä. Viimeisenä päivänä sukellus meressä oli fun-diving eli saimme vain sukeltaa ja katsella merenalaista elämää ja koralliriuttoja kaikessa rauhassa. Sukelsimme 18 metrissä noin 50 minuuttia. Viimeisenä teimme loppukokeen, joka meni kirkkaasti läpi J  Kurssi oli haastava, mutta sitäkin antoisampi ja nyt saamme sukeltaa missä tahansa päin maailmaa!

Viime viikolla kävimme lisäksi keskiviikkona ostamassa Centro Cultural Franco Mocambicano -kulttuurikeskuksesta BushFire-festariliput meidän viimeiselle viikonlopulle. Downtownissa ihastelimme myös isoa keskuspuistoa sekä söimme herkullisia kana-, jauheliha- tai kasvistäytteisiä chamusso-pasteijoita.👌

Meistä on tullut täällä kunnon Master Cheffejä! Ollaan otettu paikallisilta oppia kanan valmistukseen ja nykyään tehdäänkin ruokaa enemmän pitkän kaavan mukaan. Kanan valmistuksessa ollaan opittu hyödyntämään esim. kuullotettua sipulia, sitruunaa, limeä, paprikaa ja inkivääriä. Toisinaan ostetaan myös muutamalla eurolla ruokaa kadulta, jossa naiset myyvät lounasaikaan auton takakonteista tuoretta kanaa, kalaa ja riisiä. Ollaan myös jääty koukkuun Piri Piriin eli chilistä valmistettuun kastikkeeseen, jolla saa makua ruokaan kuin ruokaan.👌

Sara & Sara💛