TOFO

Viime viikonloppu oli pitkä viikonloppu, sillä maanantaina vietettiin Mosambikissa naisten päivää. Suuntasimme perjantaina parin paikallisen kaverimme kanssa Tofolle, kahdeksan tunnin ajomatkan päähän. Afrikkalaiseen tapaan olimme sopineet, että lähdetään seitsemältä aamulla, mutta kaverimme saapuivat kahdeksalta… Millonkohan opimme, että mikä aika ikinä sovitaankaan todellinen tapaamisaika on aina myöhemmin. 

Pysähdyimme 40 minuuttia ennen määränpäätä Inhambanelle valmistamaan ruokaa ja syömään kaverimme serkun luokse. Ruoanvalmistukseen hujahti pari tuntia, kun kaikki tehtiin alusta alkaen ja paikalliset naiset olivat hyvin tarkkoja, milloin sipulit, porkkanat yms. ovat kypsiä ja ruoanvalmistuksessa voi edetä seuraavaan vaiheeseen. Meidän ikäiset naiset olivat ehkä hieman poikkeuksellisesti hyvin lämpimästi vastaanottavia. Olemme keskustelleet paikallisten kaveriemme kanssa ja itse pohtineet, että yleisesti naisiin tutustuminen on haastavampaa tiettyjen ennakkoluulojen vuoksi. Mutta ajanmyötä heistä saa hyviä ystäviä, kun he huomaavat, että meihin voi luottaa. 

Tofulla yövyimme bungalowissa, vaatimattomassa mökissä. Tofon upea ranta oli vain parin minuutin kävelymatkan päässä ja lauantaina vain uimme lämpimässä merivedessä ja otimme aurinkoa. Sunnuntaina päätimme lähteä sukeltamaan ensimmäistä kertaa elämässämme ja kyllä oli pissat housussa kun jännitti niin paljon. Harjoittelun jälkeen nautimme varsinainesta sukelluksesta 15 metriin meren pohjaan koralliriutoille, mikä oli häkellyttävää! Näimme monia erilaisia värikkäitä ja erikokoisia kaloja, meritähtiä yms. Maanantaina kävimme myös surffaamassa, mikä oli niin siistiä! Vaikka lensimme päin naamaa aaltoihin satoja kertoja, niin aina oli intoa yrittää uudestaan ja kyllä sieltä muutama kultainen onnistuminenkin jaeltiin. Ainut, että paluumatkalla huomasimme että olimme unohtaneet laittaa aurinkorasvaa takareisiin ja pohkeisiin, jotka kotiin palattua helottivat punaisina. Onneksi kortisonilla ja Aloe Vera -voiteella saatiin iho parempaan kuntoon parissa päivässä. Nautimme Tofosta niin paljon, että saatamme suunnata pääsiäisvapailla sinne uudestaan. Tofo on hyvin kansainvälinen paikka, jossa kaikki osasivat sujuvasti englantia, joten ihmisiin tutustui helpommin ja nopeammin.

Aiemmin kerroimme, että vuokraisäntämme Bruno oli lähtenyt Beiraan laivalla. Tapasimme hänet ja muut laivassa olleet Tofolla ja nautimme merestä pyydettyä tuoretta kalaa lauantai-iltana veneellä. Miehistö lähti Tofolta sunnuntaina kohti Maputoa ja maanantaina laivan ollessa vain 20 minuutin päässä Maputon satamasta eräs miehistöstä haistoi palaneen käryä ja pian laiva oli ilmiliekeissä. Kaikkien matkustajien tuli poistua laivasta pikimmiten. Onneksi lähellä oli ollut toinen laiva, joka nappasi heidät kyytiin, mutta lähes kaikki omaisuus paloi laivan mukana. Erään miehen kaikki omaisuus jäi laivaan. Todella surullista, mutta onneksi henkilövahingoilta säästyttiin.

Harkassa olemme kokeneet pieniä onnistumisen hetkiä, kun kommunikoimisemme potilaiden kanssa on sujuvoitunut ja huomasimme, että todella ymmärrämme jo jonkin verran portugalia! Kyllä kielitaito kehittyy kun kuulee kieltä päivittäin ja on pakko yrittää kommunikoida potilaiden kanssa ja jutella small talkia muulloinkin. Tällä viikolla meillä oli kaksi portugalin tuntia ja tänään vihdoin pääsemme myös bootcampille. Urheilu on jäänyt viime aikoina vähälle, onneksi tulee edes hyötyliikuntaa päivittäin harkkaan kävellessä.

Sara & Sara💛