SAIRAALAELÄMÄÄ JA MONENLAISIA TAPAHTUMIA

Sairaalassa potilaat tulevat harjoittelemaan kuntosalille 2-3 kertaa viikossa. Paljon on murtumapotilaita, nivelrikkoa potevia ja neurologisia potilaita. Potilaat ovat hyvin omatoimisia ja heitä on moninkertainen määrä fysioterapeutteihin tai kuntohoitajiin/teknikoihin nähden. Paljon hyödynnetään höyrypakkauksia ja kipugeelihierontaa harjoittelun alkuvaiheessa, mikä on varmasti miellyttävää potilaille. Fysioterapeutit avaavat liikeratoja suomalaisittain aika ronskisti ja potilaiden toipumista hidastaa yleinen negatiivinen asenne kotiharjoittelua kohtaan. Ohjaajamme mukaan potilaat kuuntelevat ohjausta lähinnä vain lääkäriltä ja odottavat fysioterapeutin tekevän vain hoidon/käsittelyn, jonka avulla potilas tulee kuntoon.

Tietämys ICF-mallin mukaisesta potilaiden toimintakyvyn arvioinnista on kuitenkin samalla tasolla opetuksen suhteen kuin Suomessakin. Lasten teho-osaston fysioterapiaa tarkastelleena lähes parin viikon ajan meinaa välillä nousta karvat pystyyn. Fysioterapeutit eivät malta odottaa lapsen osallistamista ja esimerkiksi eivät aina perustele lapselle tai vanhemmalle miksi ja mitä tehdään. Ajattelimme etsiä jotain taskuun mahtuvia leluja, joilla lapsia voisi enemmän motivoida kuntouttavien harjoitteiden tekemiseen. Kunhan vain portugalin kielemme kehittyy haluamme myös pyrkiä kertomaan vanhemmille, miten he voisivat tukea lapsen kehitystä tai pitää esimerkiksi liikkuvuuksia yllä omatoimisesti.  

Sairaalassa työskentelee teknikoita ja fysioterapeutteja. Molemmat toteuttavat fysioterapiaa, mutta teknikoiden koulutus on 2,5 vuotta ja fysioterapeuttien neljä vuotta. Teknikot eivät esimerkiksi toteuta nivelten mobilisointia, eivätkä anna oikeastaan ohjeita potilaille. Fysioterapeuttien tietotaito pitää sisällään muun muassa ymmärryksen, miksi kutakin harjoitetta tietyssä tilanteessa tulisi tehdä. Fysioterapeuttien työskentelytavat eroavat myös Suomeen verrattuna esimerkiksi siinä, että jäykistyneiden nivelten käsittely on hyvin kovakouraista sekä seisomaan ja kävelemään painostetaan, vaikka lapsella esimerkiksi pään hallinta olisi heikkoa tai vaikka molemmat alaraajat olisivat jäykistyneet esim. kipsausajan jälkeen.

Potilaan siirtotilanteet toteutetaan myös hyvin epäergonomisesti. Täällä ei ole käytössä/varaa käyttää siirtymisen apuvälineitä, vaan omainen usein nostaa potilaan kainaloiden alta hoitopöydälle tai pyörätuoliin. Liikkumisen apuvälineiden laatu ja säädettävyys yksilölliseen käyttöön on heikkoa. Potilaita näkee kävelemässä töpöttävään tyyliin hartiat korvissa. Apuvälineet ovat vanhanaikaisia ja erilaisia kävelykehikoita käytetään tasofordien ja muiden pyörällisten kävelyn apuvälineiden sijaan. Näkemämme perusteella apuvälineiden käyttöä ei opasteta, ainakaan niin perusteellisesti kuin Suomessa. Tämä voi olla yksi syy siihen, että kävely näyttää hyvin vaikealta. Fysioterapian aluksi kaikki potilaat saavat höyrypakkauksen käyttöönsä tai jotkut saavat poreista vesikäsittelyä, jossa käsi tai jalka laitetaan vesisäiliöön. Fysioterapiassa toisinaan hyödynnetään myös sähköhoitoja ja akupunktiota. Ainakin Tens-, IF- ja lihaksia stimuloivia sähköhoitoja käytetään. Kylmähoitoa ei juurikaan käytetä kivunhoitona.

Suuri ongelma on myös se, että keskussairaalan apteekista ei saa ostettua  parasetamolia, vaan sitä on hankittava yksityisistä sairaaloista. Potilaat vaikuttavat yleisesti olevan pahemmissa kivuissa kuin Suomessa sairaalassa yleensä, sillä kipulääkitys on vajavaista. Potilaat toimivat kuntosalilla hyvin omatoimisesti, tosin ohjausta kyllä tarvittaisiin enemmänkin liikkeen laadun takaamiseksi. Monet toteuttavat liikkeitä kovalla vauhdilla pinnallisilla lihaksilla, kun usein juuri syvät lihakset vaatisivat vahvistusta. Henkilökuntaa ei vain ole riittävästi ja vaikuttavissa fysioterapiamenetelmissä olisi päivitettävää. Paljon tehdään passiivista käsittelyä. Kivun lievitykseen käsittely on ihan suotavaa, mutta fysioterapeutilla tulisi olla myös aikaa kunnolla ohjata potilaita toteuttamaan harjoitteet oikein.

Portugalin fysioterapiasanaston alkeet:

stigar = ekstensio

dobrar = fleksio

levantar = nostaa

levantarse/parar = nousta seisomaan

sentarse = istuutua

andar = kävellä

”Doi”? = Sattuuko?/ Está dolorido?

”figareta” = ojenna ryhti

frente = eteen

atrás = taakse

passo = askel

reshpirar = hengittää

inspirar = hengittää sisään

expirar = hengitää ulos

Voce pode se levantar? = Pystytkö/Voitko nousta ylös?

Presica de ajuda? = Tarvitsetko apua?

Está pronto? = Oletko valmis?

dispansa = lepotauko

ficar em pé = suoristaudu

mas forca = enemmän voimaa

O qué fazemos hoje? = Mitä teemme tänään?

Bon trabalho! = Hyvää työtä!

O qué voce faz?

Está pronto? = Oletko valmis?

Ganzo do joelhos. = Koukista polviasi.

membro superior = yläraajat

Facial parecia = kasohalvaus

forte = vahva

Tiistaina törmäsin sairaalassa sotilaisiin, he ovat kuulemma paikalla, jos sairaalassa on vanki hoidettavana. Aika hurja ajatus. Sotilaspoliisikuljetukseen törmää kadulla suhteellisen usein. Olemme nyt kuulleet tietyistä alueista, joissa tapahtuu esimerkiksi paljon ryöstöjä tai huumekauppaa, näitä alueita tulee välttää. Onneksi asumme turvallisella ja tasokkaalla alueella, vaikka muutama paikallinen kaverimme onkin sitä mieltä, että rikkaissa kaupunkilähiöissä ei nää todellista mosambikilaista elämää. Itseasiassa slummialueilla ääntä ja elämää pursuaa kaikkialta. On paljon kojuja ja pieniä kahviloita, joista ihmiset pystyvät ostamaan kaikkea todella halvalla hinnalla. Musiikki soi kovalla kaikissa baareissa ja kahviloissa, joissa ihmiset viettävät aikaansa ja joissa kaikki ovat hyväntuulisia. Kääntöpuolena on kuitenkin slummialueilla vallitseva alkoholiongelma, sillä alkoholi on halpaa, minkä takia monet saattavat juoda useana päivänä viikossa. 

Idai hirmumyrsky on koskettanut ja puhututtanut kaikkia mosambikilaisia. Myrsky on paikallistenkin kertomana pahin, mitä muistavat. Seuraavana lauantaina aiomme tehdä jotain Beiran asukkaiden hyväksi. Hash-juoksun sijaan kuljetamme ja siirrämme Beiraan lähtevään laivaan hyväntekeväisyyslahjoituksia; vaatteita, vettä, hyttysverkkoja yms. tarvikkeita.

Tämä viikko on kuitenkin enimmäkseen mennyt sairastaessa. Saralla (Ki.) nousi kuume maanantai- tiistai välisenä yönä ja mulla sitten tiistai-iltapäivänä. Luultiin aluksi, että saatiin vain normaali flunssa liian kovalla puhaltaneesta tuulettimesta maanantaina, kun oltiin päiväunilla. Kuume nousi meillä molemmilla tiistai- keskiviikko välisenä yönä hetkellisesti hyvin korkeaksi, että molemmat heräsimme keskellä yötä horkkakohtaukseen. Keskiviikkoaamuna päätimme suunnata lääkäriin, sillä kuume oli käynyt molemmilla reilusti yli 39 asteessa. Saimme kyydin sairaalalle paikalliselta kaveriltamme, joka jaksoi odottaa meitä monta tuntia meidän käydessä lääkärin vastaanotolla ja verikokeissa. Matkavakuutuksen kautta saatavan maksusitoumuksen järjestäminen oli melko monimutkainen soppa. Ensin meidän piti selvittää minne sairaalaan matkavakuutuksemme sopivat. Ehdimme molemmat päästä puhelussa alkuun matkahätäpalvelutyöntekijän kanssa, kunnes saldo oli äkkiä tyhjä Suomeen soittamisen vuoksi. Onneksi poikaystävämme Suomesta käsin pystyivät soittamaan meidän puolestamme, minkä jälkeen hyväksyimme sähköpostiin ilmestyneet tietosuojaluvat ja jäimme odottamaan päätöstä. Lopulta selvisi, että maksusitoumus tulee nykyään tiukentuneiden tietosuoja-asetusten vuoksi suoraan sairaalaan. Sairaalan työntekijä ei tätä kuitenkaan ymmärtänyt, vaan halusi sitoumuksen omaan sähköpostiinsa. Lopulta kysyin, että voisiko työntekijä soittaa AIMS-toimistoon Etelä-Afrikassa, minkä jälkeen lopulta sain maksusitoumuksen. Toisella Saralla (Ki.) oli hieman enemmän kuumetta, joten hän oli mennyt suoraan lääkärille, kävi malariatesteissä ja sai flunssa- ja kuumelääkkeitä sekä antibiootit. Tulehdusarvot olivat hieman koholla, mutta malariatesti oli onneksi negatiivinen. Minäkin lopulta pääsin nopeasti lääkäriin ja testeihin, mutta apteekissa jonotin tunnin omaa vuoroa. Farmaseutit kirjoittivat annosteluohjeet käsin asiakkaalle ja toimivat Suomeen verrattuna verkkaisesti. Torstain jäimme myös kämpille lepäämään, sillä minulla oli hieman kuumetta, toisella Saralla vielä 38 astetta. 😷

Alla kuvia viime lauantain Hash-juoksusta, 10 kilsan matkalta sekä tupareissa tarjotuista paikallisista herkuista. Kuvan vihreä ruoka on erityisesti mosambikilaisten mieleen. Sen tekemisessä on käytetty mm. kookosmaitoa, pinaattia ja pähkinää.🍛

Viime sunnuntaina lounastimme pitkän kaavan mukaan rantaravintolassa. 

Rannalla näimme eri kirkon jäseniä laulamassa. Eri kirkoilla on erilaiset vaatteet, joista heidät tunnistaa. Perjantaina maistoimme myös paikallisittain paljon kehuttua seafoodia, joka ylsi samantien kaikkien aiempien seafoodkokemuksiemme kärkeen! 👌

Tällä viikolla meidän oli tarkoitus aloittaa portugalin kielen opiskelu toden teolla ja ohjaajammekin toivoi, että opiskelisimme intensiivisesti portugalia. Edullista ja useamman kerran viikossa kieltä opettavaa opettajaa on vaikea löytää. Tällä hetkellä meillä on tiedossa tiistaisin kokoontuva ryhmä, jossa saa portugalin kielen alkeiden opetusta. Ryhmän jäsenet ovat tuttuja Hash-kuvioista. Tiistaina olisi siis ollut ensimmäinen varsinainen portugalin oppitunti, mutta se jäi nyt väliin sairastelujen vuoksi. Tervehtyminen on kuitenkin nyt etusijalla ja toivomme pysyvämme jatkossa terveinä, että pystymme nauttimaan ajasta täällä ja toimimaan harkassa.

Reilu viikko sitten keskiviikkona kävimme katsomassa erään Gazan kylän naisten elämästä kertovan dokumentin, jonka tekijänä oli paikallinen kaverimme. Dokumentissa naiset lauloivat ja tanssivat oikeuksiensa puolesta. Sanat menivät jotenkin näin; Naiset ovat lääkäreitä ja opettajia. Naiset käyvät koulua ja ovat vahvoja.💪

Saludos, Sara&Sara 💛