KAIKKI HYVIN

Kuumetaudista selvitty ja viimeiset antibiootit on nyt saatu syötyä. Huh, toivottavasti pysytään terveinä ja pois sairaalasta! Sairastelun jälkeinen viikonloppu otettiin rauhallisesti ja käytiin syömässä Intialaisessa ravintolassa, sekä katsastamassa Maputon kansainvälisen kirkon tunnelmaa ja meno oli kyllä sitä, mitä kuviteltiinkin. Kirkossa oli kaikenikäistä porukkaa ja kaikki lauloivat ja rukoilivat iloisesti seisaaltaan. Pääsimme myös esittelemään itsemme seurakunnan jäsenille. Tilaisuus oli englanninkielinen ja seurakunta vain ehkä kahden kilometrin päässä kotoamme.

Alkuviikosta kävimme vuokranantajamme kanssa Maps-löytöeläinkodissa, jossa on tällä hetkellä 17 koditonta koiraa ja muutama kissa. Vuokranantajamme tekee vapaaehtoistyötä Mapsilla, jonka takia hän käy usein siellä ruokkimassa ja lenkkeilyttämässä koiria. Itseasiassa hän oli juuri viime viikolla vienyt sinne yhden koiran, joka haahuili viikon verran talomme edessä näyttäen nälkiintyneeltä ja huonokuntoiselta. Kukaan ei tiedä, mitä koiralle oli tapahtunut, mutta nyt hän on paremmassa kunnossa ja pääsee jo pian uuteen kotiin.💛Osa koirista on kuitenkin ollut jopa kolme vuotta Mapsissa, eikä heille ole löytynyt vieläkään sopivaa kotia. Tuntuu surulliselta, kun ei voi tehdä mitään asian hyväksi, vaikka koirat ovatkin turvassa ja hyvässä hoidossa. Koirat selvästi kaipaavat kotia ja luotettavia ihmisiä ympärilleen, koska he olivat niin innoissaan meidänkin tulostamme. Olisin voinut adoptoida kaikki koirat itselleni! 😭Täytyy ehkä laittaa Suomeen viestiä, että täältä olisi tulossa muutama karvainen kaveri mukaan. 🐶

Tiistaina ja torstaina oli meidän ensimmäiset portugalin oppitunnit, joissa opettajanamme toimii mosambikilainen James. Hän osaa jonkin verran englantia, joten kommunikointi ja ymmärtäminen on suhteellisen helppoa. Kerran viikossa meillä on ryhmäoppitunti ja toinen kerta on yksityisopetusta minulle ja Saralle. Tavoitteena on ottaa vähintään kaksi Portugalin oppituntia viikossa, kun reissu on vielä suhteellisen alkuvaiheessa. Portugalin kieli on kyllä suhteellisen vaikeaa suomalaiselle oppia ja vaikka toinen meistä on opiskellut espanjaa jonkun verran ja kielissä on paljon yhtäläisyyksiä, niin myös paljon eroavaisuuksia löytyy. Sanat ovat lähellä toisiaan mutta kuitenkin erilaisia ja ääntäminen vaikeampaa kuin espanjan kielessä. Ihmiset puhuvat nopeasti ja erityisesti naiset käyttävät äänenpainoa omaperäisesti. 😄 Ohjaajamme sairaalassa mukavasti tsemppaa ja haastaa meitä käyttämään pientäkin sanavarastoamme potilaiden kanssa kommunikoidessa. Ei meistä täydellisiä portugalin puhujia saa kolmessa kuukaudessa, mutta yritetään parhaamme!💪

Tällä viikolla harkassa pääsimme tutustumaan ja harjoittelemaan kasvohalvauspotilaan fysioterapiaa. Potilaan toisen puolen kasvojen lihakset  toimivat yliaktiivisesti ja toisen puolen heikosti. Potilaan silmäluomen- sekä ylä- ja alahuulen kohottajalihakset eivät esimerkiksi toimineet oikealla puolella, joten stimuloimme niitä ja samalla stabiloimme kasvojen vasemman puoliskon lihaksia. Tällä viikolla perehdyimme myös akuutin aivoinfarktipotilaan kuntoutukseen ja maanantaina kertasimme ohjaajamme kanssa mm. neurologisen ja neurodynaamisen fysioterapeuttisen testaamisen teoriaa.

Sairaalassa olemme kiinnittäneet huomiota, että erityisesti lapsia sairastuttaa vakavasti taudit, joita voitaisiin lääkkeillä ja rokotteilla ehkäistä, mikä on tietysti hyvin surullista. Tuberkuloosi, aivokalvontulehdus tai aivokuume, hydrokefalia ja malaria ovat yleisiä diagnooseja. Tällä viikolla kuntoutimme myös lapsipotilasta, jolla oli lähes koko vartalon peittäviä toisen asteen palovammoja. Raajojen mobilisointi on välttämätöntä hänen kohdallaan raajojen jäykistymisen ehkäisemiseksi. Yritimme saada tilanteesta potilaalle miellyttävämmän näyttämällä hänelle kuvakortteja eläimistä. Tänään perjantaina koimme myös henkisesti raskaan kokemuksen lasten teho-osastolla. Olin juuri Sara (Kr.) mobilisoinut malariaa ja aivokalvontulehdusta tai aivokuumetta sairastavan kaksivuotiaan rintakehää ja avustanut hengitystä manuaalisesti sekä mobilisoin alaraajoja, kun lääkäri siirsi minut sivuun. Lapsen saturaatio oli käynyt pariin otteeseen hyvin alhaalla ja pian joukko lääkäreitä aloitti elvyttämisen ja lapsen hapettamisen. Tilanteen ajan olin hieman paniikissa peläten, että tein jotain väärin. Onneksi lapsi selvisi ja jälkeenpäin myös saimme kuulla tilanteen johtuvan siitä, että hoitaja ei ollut yövuorossa irrottanut limaa, mikä täytyy tehdä ennen mobilisointia, ettei liikkeelle lähtevä lima tuki hengitysteitä. Tilanne opetti myös itseäni seuraamaan entistä tarkemmin monitorin lukemia mobilisoidessa. Onneksi kaikki päättyi lopulta hyvin. Harmillista on, että kyseistä tapahtuu suhteellisen usein, että joku jättää tekemättä jonkin tärkeän toimenpiteen ja potilaan henki voi sen vuoksi olla vaarassa. Ei toteudu siinä kyllä eettisen hoidon periaatteet. 😔

Ehdimme käydä tällä viikolla myös shoppailemassa basaarissa Xipamanine-nimisessä paikassa, minne matkustimme minibussilla eli xapalla paikallisten ystäviemme kanssa. Xapat ovat yleensä niin täyteen ahdattuja, että ihmiset istuvat toistensa syleissä ja ovi menee hädin tuskin kiinni. Matkustaminen xapalla on kuitenkin niin halpaa verrattuna esimerkiksi taksiin, sillä yksi matka maksaa vain noin 0,20€, kun taksimatkaan kuluu helposti 4-5€. Laukusta kannattaa kuitenkin pitää tiukasti kiinni siinä väenpaljoudessa. Sama juttu pätee myös basaarialueella, missä pitäisi olla silmät selässäkin. 😁Alue oli täynnä satoja kojuja ja telttoja, missä ihmiset myyvät vaatteita, kenkiä ja ruokaa. Paikka oli kyllä painajainen tällaiselle jahkailijalle, kun monta ihmistä työntää samaan aikaan vaatteita syliin ja muutamassa sekunnissa pitää päättää ostatko sen vai et.😂Teimme kuitenkin monia hyviä löytöjä, eivätkä ostokset olleet tosiaankaan kalliit! Shoppailureissun jälkeen oltiin molemmat niin väsyneitä, että taidettiin nukahtaa jo ennen kymmentä. 💤

Beiran tuhot ovat edelleenkin yksi suurimmista puheen- ja huolenaiheista Mosambikissa. Tähän mennessä kuolleita on yli 300 ja tulva-alueilta on evakuoitu yli 60 000 ihmistä. Katastrofi vaikuttaa 1,7 miljoonan ihmisen elämään, minkä takia kaikki apu mitä vain voidaan antaa, on tärkeää. Sen vuoksi osallistuimme Hash-porukan järjestämään keräykseen, jossa kävimme ostamassa elintarvikkeita Beiraan 1000 mt:lla. Otimme eräänä iltana osaa myös tietovisailuun, jonka osallistumismaksu, sekä arpajaisvoitot lahjoitetaan Beiran hyväksi. Vuokranantajamme lähti myös laivalla Maputosta Beiraan auttamaan ihmisiä käytännössä. Laivamatka Intian Valtameren poikki Maputosta Beiraan kestää neljä päivää. Kohteessa vuokraisäntämme toimittaa ruokalähetyksiä ym. pienemmillä veneillä evakoiduille ihmisille. On sydäntäsärkevää nähdä kuvia ja videoita tuhojen aiheuttamista alueista, mutta samalla täytyy olla kiitollinen, etteivät tuhot yltäneet Maputoon asti ja meillä on kaikki hyvin. ❤

Sara & Sara 💛💛💛