ENSIMMÄINEN VIIKKO

Saavuimme Maputoon keskiviikkona reilun 20 tunnin matkustamisen jälkeen ja meillä oli lämmin vastaanotto lentokentällä majatalon omistajien sekä myös sään puolesta. Majatalon omistajat ovat esitelleet meille asuntomme lähiympäristöä ja auttaneet meitä mm. rahanvaihdon ja puhelinliittymien kanssa. Olemme viettäneet paljon aikaa hash-porukan kanssa, joka koostuu eri ikäisten ja eri kansallisuuksien edustajista. He viettävät useasti iltaa yhdessä käyden syömässä, urheilemassa ja viikonloppureissuilla. Heidän kanssaan tulemme viettämään varmasti jatkossakin paljon aikaa ja samalla pääsemme tutustumaan uusiin ihmisiin!😊

Heti torstaina meillä alkoi harjoittelu Maputon keskussairaalassa. Ensimmäisenä päivänä kohtasimme vaikeasti sairaita lapsia teho-osastolla, mikä oli melko pysäyttävä kokemus. Lähes kaikilla lapsilla oli useampi kuin yksi sairaus ja monet heistä olivat olleet sairaalassa jo useamman viikon. Epilepsia, malaria, HIV ja tuberkuloosi ovat yleisimpiä sairauksia, joista lapset kärsivät. Epilepsiaa sairastavat potilaat voivat olla erittäin huonossa kunnossa, koska lääkitys ei ole riittävää. Ohjaajamme Antonio laittoi meidät heti tositoimiin ja pääsimme mobilisoimaan sänkypotilaita. Osastolla kuuluu paljon tuskaista itkua, mutta silti monet erittäin sairaat lapset jaksavat hymyillä kivusta ja kuumuudesta huolimatta.💛

Ensimmäisen viikon aikana olemme käyneet päivittäin myös aikuisten teho-osastolla. Potilaat ovat huonokuntoisia ja useimmat kiinni hengityskoneissa. Osastolla fysioterapia on pääsääntöisesti nivelten liikkuvuuksien ylläpitämistä, asentohoitoa ja rintakehän mobilisointia hengityksen avustamiseksi. Monien potilaiden nivelet ovat jäykät ja liikkuvuudet rajoittuneet, koska he ovat olleet vuodepotilaina jo kauan.

Sairaalassa on iso kuntosali, jonne potilaat tulevat joko yksin tai fyssarin ohjeistuksella harjoittelemaan. Kuntosalilta löytyy mm. seisomanojanostin, polven ojennuslaitteita, käsipainoja- ja pyöriä, puolapuita sekä kävelyn harjoittelua varten portaita, telineitä ja peilejä. Kuntosalilla toteutetaan myös hoitopöydillä manuaalista terapiaa esimerkiksi liikkuvuuksien parantamiseksi. Toimintaterapiahuoneesta löytyi lisää käden kuntoutuksen apuvälineitä mm. pyykkipoikateline ja rotaatiopyörä, sekä parafiiniallas. 

Ohjaajanamme toimii Antonio, joka on työskennellyt seitsemän vuotta Maputon keskussairaalassa fysioterapeuttina. Kommunikointi on ollut sujuvaa, koska hän puhuu onneksemme melko hyvää englantia. Olemme oppineet häneltä jo paljon portugalia ja smalltalk onnistuu meiltä melko hyvin! Kielen osaaminen on osoittautunut tosi tärkeäksi fysioterapiatilanteissa ja varsinkin harjoittelun edetessä sen merkitys varmasti korostuu entisestään. Osastoilla joudumme käyttämään hengityssuojia ja suojakäsineitä potilaiden kanssa työskennellessä. Ilmastoimattomissa huoneissa hengityssuojien kanssa hengittäminen on raskaampaa, joten ensimmäisinä päivinä meitä on alkanut herkästi heikottamaan. Uskomme kuitenkin, että siihenkin tottuu! Tähän asti olemme onneksi päässeet työskentelemään yhdessä, sillä toisesta on saanut paljon tukea ja turvaa (varsinkin toisen pyörtyessä 😂). 

Ennen reissuun lähtöä pohdimme millaista liikuntaa pystymme harrastamaan. Mutta turhaan murehdimme, sillä olemme päässeet tekemään jo monenlaista! Olemme osallistuneet lähipuistossa toteutettuun bootcamppiin, joka oli tosi tehokas! 👏 Lisäksi olemme osallistuneet flashmobin harjoitteluun kokeillen tangoa, salsaa ja mosambikilaista tanssia, mikä oli niin hauskaa! 💃 Tänään menemme kokeilemaan naisten höntsäfutista, mikä ei kyllä ole meidän vahvin laji.. Lauantaisin hash-porukka toteuttaa joko kävellen tai juosten noin seitsemän kilometrin lenkin aina eri kaupunginosissa. Viime lauantaina juoksimme tunnettujen asuinalueiden, slummien läpi. Se, jos jokin oli silmiä avaava kokemus. Lapsista huomasi kuitenkin aitoa iloa, he saattoivat aloittaa hipan meidän kanssa, vaikka olot olivat järisyttävät... Pimeitä ja ahtaita hökkeliasumuksia täynnä, lapset leikkimässä napeilla tai kivillä toisinaan metrin levyisillä kaduilla ja syömässä ruoantähteitä.

Harkkaan kuljemme kävellen, mikä on ihan mukavaa! Pääsemme osaksi arkista menoa ja matkalla voi ostaa lisää nettiä kännykkään keltaliivisiltä henkilöiltä parilla eurolla, eli 100:lla tai 200:lla meticalilla. Isompaan supermarkettiin olemme saaneet hyvin autokyytiä, missä on kätevä tehdä viikon ruokaostokset ja pieni kiinalainen lähikauppa on myös plussaa. 👌 Viikonloppuisin pääsemme reissaamaan host-väen ja hash-porukan kanssa, mikä on kyllä lottovoitto. Viime sunnuntaina nautimme rauhallisesta silmänkantamattomiin jatkuvasta Macanetan biitsistä majapaikan koirien kanssa. 🌊🌞🐶

Pienestä kulttuurishokista on selvitty ja arkirutiinit ovat alkaneet pikkuhiljaa löytymään. Reissu on kuitenkin vasta alussa ja paljon on vielä opittavaa! Maputo on kohdellut meitä hyvin ja tästä on hyvä jatkaa kohti uusia haasteita ja seikkailuja😎



Sara & Sara